Tavoitteet

Miksi juuri kääpiölupat?

Rakastuin rotuna kääpiöluppiin jo ensimmäisen kanini myötä. Idea kasvatukseen syntyi varsin nopeasti ja sillä kääpiöluppa tuntui niin "omalta rodulta", en toisia rotuja juurikaan harkinnut. Parasta kääpiölupissa on lähtökohtaisesti luonne ja kiva ulkomuoto. Kaikista terveinhän tämä rotu ei ole, sillä osalla rodun edustajista löytyy esimerkiksi hammas-, silmä- ja korvaongelmia. Mutta itse haluan kasvatuksellani saada aikaan nimenomaan niitä terveitä yksilöitä, eikä yhdelläkään jalostuksessa käyttämälläni kanilla ole tiedossa tai suvussa perinnöllisiä sairauksia ja kanit ovat aina perusterveitä.

Mitä tavoittelen?

Kasvatan kaneja lemmikiksi ja näyttelyihin. Tavoittelen kauniita sekä standardiin meneviä kaneja rodussa kääpiöluppa. Kasvatukseni ns. peruspilarit ovat terveys, luonne ja rodunomaisuus. Terveyttä en laske tavoitteeksi, koska sehän on jo lähtökohtaisestikin oltava itsestäänselvyys. Sairaita eläimiä en jalostukseen käytä. Luonteesta haluan lemmikille sopivan: kiltti, helposti käsiteltävissä, tykkää (tai ei ainakaan pelkää) ihmisistä. Sylikaneja en kuitenkaan kasvata, eli arvostan kaneissa myös rohkeutta ja uteliaisuutta. Kanilla saa olla oma tahto, mutta aggressiivisuutta en hyväksy. Isoimpana tavoitteena on hyvä runko, pää ja korvat. Hyvä runko on pohja hyvälle kanille. Haluan kaneille nätit, pyöreät & riittävän leveät, sopusuhtaiset päät, jotka käy yhteen kropan kanssa. Nätisti laskeutuneet korvat, jotka lähtevät oikeasta kohtaa päätä. Korvien tulisi olla sopivan mittaiset, ei liian lyhyet tai pitkät. Rakenteeltaan lihaksikas kroppa, ilman ylipainoa (tähän vaikuttaa isosti myös ruokinta). Naaraiden kaulapusseista en tykkää (ja ne ovat standardissakin hylkäävä tekijä), joten jalostusvalinnoilla tähtään myös päästä eroon niistä. Suorat jalat (ei V tai O) ovat tärkeät ja niitä haluan parantaa. Värit eivät ole tärkeintä minulle, ennemmin valitsen hyvän tyypin ja ns. väärän värin, kuin huonon tyypin ja tietyn värin. Kuitenkin pääasiassa kanilaan syntyy sinisiä ja isabelloja kaneja, satunnaisesti myös madagaskareita. Viittakuvio on sivuprojekti ja niitä kanilaan syntyy tällä hetkellä harvemmin. Joka poikueella on omat tarkemmat tavoitteensa, esim. korviin, pään muotoon, runkoon ja rakenteeseen liittyen ja ne vaihtelevat. Päätavoitteet on kuitenkin samat jokaiselle poikueella. Yksikään kani ei synny luokseni vain huvin vuoksi. Käytän kaikkia kaneja näyttelyissä ennen jalostuspäätöstä, mikäli kani ei aiemmin ole ulkomuotoluokassa käynyt. Pelkästään pisteitä en kuitenkaan kyttää, sillä ne eivät kerro koko totuutta kanista ja tuomareillakin on eriäviä mielipiteitä. Lisäksi paras näyttelykani ei aina ole paras jalostuskani. Jos jokin yhdistelmä ei tuota haluttua lopputulosta, saatan koittaa uudestaan samaa tai vaihtaa ensisijaisesti urosta. Ei ole järkevää käyttää sitä ihan ok -kania, kun on mahdollisuus parempaan. Täydellisyyttä ei ole, mutta mahdollisimman lähelle täydellisyyttä pyritään. Tällä hetkellä kasvatan pienimuotoisesti, noin 3-6 poikuetta vuodessa, eli kaikki tavoitteet eivät (kyllä muulloinkaan) tapahdu sormia napsauttamalla, vaan vaativat kärsivällisyyttä ja aikaa. Rauhassa ja hyvillä yhdistelmillä hyvä tulee, tähän tähtään.